TOLVA TÄNÄÄN Riisitunturin matkailukylä, Tolva, on kulttuurihistorialtaan mielenkiintoinen. Tolva kuului vielä 1600-luvulla Kemin Lapin metsäsaamelaisten asuinalueeseen, Kitkan Kylään, jossa pääelikeinoina olivat metsästys ja kalastus, ja jossa uskonnolla, shamanismilla, oli tärkeä merkitys. Itse sana Tolva juontaa juurensa sanasta tolvata, joka merkitsee lapin kielellä poron hiljaista juoksua, tolvaamista. Myös kylän maisema on inventoitu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi ja kylän kulttuuriympäristö arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Muistolan rantalaidun on perinnebiotooppi, keskellä kylää ja perinnemaisemaa. Tolvassa asuu tällä hetkellä n. 100 henkeä, jotka kokoontuvat innokkaasti yhteen mm. Tolvan juhannusjuhlien aikaan sekä syksyisin hirvipeijaisiin. Muulloin voit tavata kyläläisiä esim. kalastus-, marjastus- tai hiihtoretkellä. Kyläläiset ovat myös yrittelijästä väkeä, joka saa elantonsa maa-, karja- ja metsätaloudesta, mutta myös poronhoidosta ja matkailusta. Matkailullisesti Riisitunturin matkailukylä, Tolva, tarjoaa monenlaisia elämyksiä; hiihto- ja vaellusretkiä Riisitunturin kansallispuistossa, kalastusta Kitka-järvellä, marjastusta ja metsästystä, tasokasta mökkimajoitusta, kahvi-, ruoka-, ja ohjelmapalveluita sekä matkamuistoja ja viemisiä aina käsintehdyistä marjamakeisista puutöihin ja käyttö- ja koristekeramiikkaan asti, unohtamatta kauppa-, posti-, veikkaus-, ja taksipalveluita. METSÄSAAMELAISTEN JÄLJILLÄ Metsäsaamelaiset olivat saamelaisten itäisin heimo, joka asui Pohjois-Suomessa, Kemin Lapissa. Heidän asuinalueensa ulottui Kuusamosta Inariin useiden vuosisatojen ajan, aina 1600-luvulle asti. Metsästys ja kalastus olivat metsäsaamelaisten pääelinkeinoja. Tärkein riistaeläin oli villipeura. Metsäsaamelaisten kylän koko määräytyi sen mukaan, kuinka suuria villipeurasaaliit olivat. Käytännössä kylän koko oli 100-150 asukasta. Shamanismi oli metsäsaamelaisten uskonto. Sen keskeinen henkilö oli jokaisessa kylässä noita eli shamaani, jonka tärkeimmät työvälineet olivat rumpu ja vasara eli kannus. Shamaanilla uskottiin olevan kyky päästä vainajien henkien ja jumalten yhteyteen ja näiden avulla myös kyky ennustaa tulevia tapahtumia ja parantaa sairaita. Metsäsaamelaiset elivät luonnon ehdoilla ja sen rytmiä noudattaen. Synkin ja kylmin talvi vietettiin suppealla alueella talvikylissä keskittyen perhetapahtumiin, oikeudenkäyntiin ja jumalten palvontaan. Keskeisiä paikkoja olivat käräjäkivet ja seidat, joilla uhrattiin eläimiä. Kevät ja syksy olivat metsästysaikaa, kesällä kalastettiin perhekunnittain kesäkylissä. Metsäsaamelaiset sulautuivat suomalaiseen väestöön Ruotsin kuninkaan 1600-luvulla antaman asetuksen jälkeen. Siinä luvattiin Lappiin tuleville uudisasukkaille vero- ja muita helpotuksia. Uudisasukkaiden voimaperäinen kaskeaminen tuhosi nopeasti metsäsaamelaisten elinkeinojen perustan ja pakotti nämä joko muuttamaan pois tai sulautumaan uudisasukkaisiin. Samoihin aikoihin metsäsaamelaiset käännytettiin kristinuskoon, 1600-luvun puolivälissä. Rukan lähellä sijaitsevan Pyhävaaran laella ollut merkittävä seita tuhottiin vasta 1800-luvulla. Metsäsaamelaiset jättivät omat merkkinsä asuma-alueensa paikkojen nimistöön ja useimpien paikallisten esiäitinä ja esi-isinä on metsäsaamelainen 9-10 sukupolven päässä. Metsäsaamelaisten kieli kuului suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään ja itäsaamelaisten murteeseen, jota ei enää missään käytetä. Kielessä oli suomalaisperäisiä lainasanoja. Talvikota = Talliskota Kitka-järvi = Ahmajärvi Ruka = Pihka Posio = kodan takaosan pyhäovi "Possie" Riisitunturi = Heinäinen tunturi Oulanka = Tulviva vesi Samostenperä = Saamelaisten lahti Lähde metsäsaamelaisuuteen: Ohjelmapalveluyrittäjä Jyrki Vohlonen/The Old Major Oy TOLVAN SUOMALAISTUMINEN Kitkan luoteisranta oli 1600-luvulla, jolloin suomalainen asutus sinne hiljalleen hivuttautui, saamelaisasutuksen viimeisiä vahvoja asemia Kitkan alueella. Täälläkin aivan ilmeisesti osa saamen heimoa jäi asumaan suomalaisten kanssa rinnakkain, sillä paikannimet Suovajoelta (Kuusamon ja Posion rajajoelta) Mourusalmeen ovat saamelaisperäisiä: Tolva, Tolvanniemi, Suonnankylä. Tolvahan tarkoittaa poron juoksua, kovempaa menoa kuin hiljainen nulkkaaminen, rauhallisen hiljainen juoksu. Suonna taas merkinnee siintoa, jos kohta sana ei tunnu olevan saamen kielisenä yksiselitteinen.Tolvan kotivaara - tämän nimen se sai viralliseksi isojaossa - on lappalaisten jäljiltä Kaatsankumpu. Kylän ensimmäiset suomalaiset ovat Vasaraperän Päätalosta lähteneitä Määttiä, jotka perustivat Syrjälahden, myöhemmältä nimeltään Alatolvan. Tolvalaisten kantaisä näyttää olleen erittäin toimelijas mies, sillä hän ei tyytynyt muutaman neliöpeninkulman alueeseen, hän valloitti koko luoteisrannan. Ensin hän rakensi savupirttinsä Hyvänniemen Kannusniemeen, Suonnanmutkasta suoraan etelään järven toisella puolella. Tämä taisi kuitenkin olla ärjänteinen paikka, Vasikkaselän itä- ja pohjoistuulet sopivat siihen liian hyvin. Kovin pitkään tuleva tolvalainen ei Kannusniemessä viihtynytkään. Purki pirtin, teki hirsistä lautan ja lastasi sen päälle taloutensa sekä sopivassa myötätuulessa purjehti Tolvanniemelle, peninkulman verran koilliseen. Johonkin nykyisen Tyvelän paikkeille pirtti pystytettiin uudelleen, mutta tämäkään paikka ei muodostunut pitkäaikaiseksi. Jostakin syystä asukkaiden mieli paloi pohjoisemmaksi. Niinpä pirtti vielä kerran hajotettiin ja lautattiin. Siirryttiin reilu peninkulma yhä koillisemmaksi. Sieltä Kaatsankummun suojasta Syrjälahden rantamalta löytyi mieluisa paikka, johon kaksi kertaa liotettu savupirtti lopullisesti pystytettiin. Vielä 1960-luvulla sama historiallinen rakennus palveli heinälatona, mutta oli vain haamu parhaista päivistään. Joko saamelaiset olivat tyystin lähteneet Tolvan tienoilta? Tähän en osaa vastata, mutta aivan ilmeisesti heitä asui naapurina Kivilahdessa, joka mainitaan Elia Laguksen teoksessa viimeisenä saamelaisten tukikohtana Kitkajärvellä. Ilmeisesti kivilahden lappalaisilta tolvalaiset uudisasukkaat saivat Kitkan rannan paikannimistöä. Tolvan kylän alueella lienee asunut kivikansaa ennen saamelaisia. Siellä on löydetty ojaa kaivettaessa noin 1 metrin syvyydestä selvä tulisija. Ihan oikeita kekäleitä, kuten Juho Sänkiniemi (alk. Määttä) mainitsee. Simo Määtän perhe suoritti siis valloitusmatkan Vasaraperästä Hyväniemen ja Tolvanniemen kautta Tolvan kylän paikalle. Sillä saattoi olla muukin taka-ajatus kuin sopivamman asuinpaikan etsiminen. Ehkäpä Simo halusi haalia laajan alueen, jotta jälkeläisistä kenenkään ei tarvitsisi lähteä muille maille vierahille. Monen paikan asumisen yhteydessä nämä Tolvan kanta-Määtät tustuivat Kitkan luoteisrantaan ja laajalti selkoseen, mistä ottivat nimiinsä suo-ja jokivarsiniittyjä "viidettäkymmentä länttiä", kuten Antti Määtän antamassa haastattelussa sanotaan. Tolvalaisten läntisimpiä niittyjä oli Kirintöpaise Suonnan kylän lounaislaidassa. Suonnanmutkaan tolvalaiset perustivat myös kalastustukikohdan ehkä jo Kannusniemessä tai Tolvanniemellä asuessaan. Kalasaunan ruohikkoinen sija Suonnansaaressa ja sen äärellä kalakenttä, lappalaisittain siljo, oli minun nuoruudessani näkyvissä ja on edelleenkin, joskin myöhemmin tehtyyn peltoon yhtyneenä. Siinä on ollut Suonnan kylän ensimmäinen hirsinen rakennus. Tolvan kylässä saattoivat maat sopia paremmin kaskiviljelyyn kuin edellisissä asuinpaikoissa. Ilmeisesti kaskeaminen ja viljan kasvatus tulikin välittömästi ohjelmaan, mutta kalavesiä ja riistamaita Tolvan kantatalo otti kirjoihinsa aina Mourusalmea ja Suonnanjärveä myöten sekä pitkälle Riisitunturin pohjoispuolelle. Millä tavalla uusi suku, Oikarainen, pääsi juurtumaan Tolvan maisemiin? Määtät tuskin päästivät alueelleen ventovierasta noin vain - jotakin sitovaa kauppaa täytyi tapahtua. Eihän vain kaiken sen alku ollut ns. vispilänkauppa? Oikaraisen poika Kitkan toiselta puolelta Kesäniemeltä tuli kaiketi Syrjälahden vävyksi. Oikaraisethan olivat kulkeutuneet ensin Karjalasta Kemijoelle ja sieltä eräs heistä poikasena Kesäniemelle, josta suku sitten haarautui Tolvaan ja Peräposiolle. Tolvan kylän asutuksen iän ajoituksessa on hyvänä lähtökohtana se että Syrjälahden eli Alatolvan talon numero on 6, mikä on Posion puoleisen vanhan Vasaraperän kylän pienin numero. Vielä 1926 Posion itsenäistyessä Alatolva esiintyy Syrjälahtena ja jakamattomana; vasta myöhemmin Oikaraisesta tuli eri talo omine numeroineen. Joka tapauksessa tällöin Alatolvakin oli jo hajonnut moneksi ja kylässä oli useita taloja - Ylitolva esimerkiksi, ja mäkitupia; uutena sukunimenä esiintyi Tornberg, joka asui puutavarayhtiölle joutuneessa Lahtelassa. Oikaraisten hallussa olivat kyläkentän ylemmät maisemat, Oikarainen ja Ylitolva, josta vielä myöhemmin erkaantui Viiri, mutta lähimpänä Suovajokea sijaitsi Nyynäjä, jonka asukkaat olivat Määttiä. Uutena sukuna kylään oli asettunut Leinonen. Vähitellen Tolva kasvoi ja vaurastui. Savujen luku lisääntyi vuosi vuodelta, ja niihin aikoihin, jolloin Tolvan kylä yhdessä muiden luoteisrannan kylien kanssa sai maantien, Suovajoen ja Syrjälahden välien alueen taloluku oli 26. Kansakoulun tolvalaiset saivat 1930-luvulla. Se toimi aluksi Herman Oikaraisen pikku pirtissä, mutta sai sitten omat suojansa. Tämän koulun ensimmäinen pitkäaikainen opettaja oli Irma Gröönroos, jonka nimi piankin tolvalaistui. Hän meni naimisiin Hermanni Oikaraisen vanhimman pojan Antin kanssa; muuton kautta heidän sukunimekseen tuli myöhemmin Petäjäaho. Hermanni Oikarainen oli, kuten kyllä muutkin tolvalaistalolliset, kovia yrittäjiä ja työntekijöitä, maauskoista väkeä. Hermannin aitassa, niin aikanaan kerrottiin, oli monen vuoden varavilja. Hän oli myös pitäjän kuulu tukinajuri ja osallistui kyläläisten puolesta kunnallisiinkin hommiin. Seutukunnan kuuluisimpia poromiehiä oli taas Aapu Ylitolva, jota sanottiin "Tolvan rovastiksi". Tämän arvonimen Aapu oli saanut sen tähden, että hän käytti normaalia runsaampaa ääniainesta puhuessaan ja, että hän poromiesten pirttikeskusteluissa oli mielellään usein äänessä. Nuoremman polven tolvalaisista Manne Määttä on tullut tunnetuksi taitavana tekomiehenä, seppänä nimenomaan. Toinen tekomies oli Arvi Leinonen, hyvä suutari. Tässä tietysti vain muutama poiminta. Taitavaa ja yrittävää väkeähän tolvalaiset ovat kautta aikojen olleet ylimalkaan. Lähde: ote vuodelta 1976 Reino Rinteen kirjasta "Posio"