Sovittelu

Sovittelu on ratkaisukeskeisyyteen pohjautuva menetelmä, joka tuo vaihtoehtoisen ja vapaaehtoisen tavan ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulun arkipäivässä. Menetelmän tarkoituksena on oppilaiden vuorovaikutustaitoja edistämällä vähentää koulujen toimintahäiriöitä.

Sovittelulla puututaan mieltä pahoittavaan toimintaan mahdollisimman varhain.

Sovittelu on menetelmänä yksinkertainen selkeä kaava, jonka mukaisesti osapuolia hieman
vanhemmat sovittelijoiksi koulutetut oppilaat tai joku restoratiivisen sovittelukoulutuksen saaneista koulun aikuisista auttaa osapuolina olevia oppilaita löytämään itse ratkaisun ristiriitaansa. Sovittelun aikana osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta, kuvata tuntemuksiaan ja pohtia eri ratkaisuvaihtoehtoja. Kaavaa noudattamalla ristiriidan osapuolet etenevät lopulta sovittelijoiden avulla sopimukseen, jonka toteutumista seurataan.

Sovittelu tukee koulun muita yhteisöllisiä toimintatapoja ja luo väylän oppilaiden osallisuudelle. Vertaissovitteluiden myötä opitaan mm. arjen ihmissuhdetaitoja, erilaisuuden ymmärtämistä, kulttuurien kohtaamisia ja rauhanrakennusta.

Sovittelulla on soviteltu muun muassa

• nimittelyjä, haukkumista, huutamista, ulkonäköön tai olemukseen liittyvää mieltä pahoittavaa kommentointia, tunnilla esim. toisen vastausten mitätöivää kommentointia, jatkuvaa ikävää vihjailua, selän takana puhumisia tai perättömien juorujen levittämistä,
• tönimisiä, läpsimisiä, kiinnipitämisiä, tappeluita ja ns. leikkitappeluita, jotka kiihtyvät liiaksi,
• etuilua ja tuuppimista ruokajonoissa tai ulos- tai sisäänkäynnin yhteydessä,
• uhkailua, alistamista tai pakottamista esim. ”isomman tai vahvemman oikeudella”
• toisen omaisuuden luvatonta lainaamista, tärvelemistä tai piilottamista.